Pirkko Melville: Kiertotalous vahvistuu yhteistyöllä ja kokeilevalla otteella

Julkaistu: 01.08.2019

Pirkko Melville on Jyväskylän kaupungin tutkimus- ja kehittämispäällikkö, jolla on paljon kokemusta erilaisista kiertotalousalan projekteista. Hänen mielestään kokeileva kehittämisote on yksi tärkeimpiä asioita kiertotalouden edistämisessä.

– Tarvitsemme uusia innovaatioita, digitalisaatiota, älyä ja robotiikkaa, myös kulutuskäyttäytymistä muuttamaan. Materiaalien kerskakuluttamisen tilalle on meille ihmisille tarjottava helppokäyttöisiä jakamistalouden palveluja tuota muutosta mahdollistamaan ja vauhdittamaan, Melville pohtii.

Hän näkee keskeiseksi myös kasvatuksen ja koulutuksen roolin.

– Muutos ei tapahdu yhtäkkiä, asennekasvatus ja oppiminen alkavat jo aivan varhaisvuosista; siksipä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksenkin roolia olisi tässäkin entisestään korostettava. Myös toisen asteen ja korkea-asteen koulutukseen kiertotalous on integroitava tiiviisti.

Melville rohkaisee kuntia paneutumaan kiertotaloustyöhön monilla eri tasoilla. Tärkeitä ovat strateginen sitoutuminen, henkilöstön sitouttaminen, selkeät johtamisjärjestelmät ja resurssit.

– Ison kunnan tekemisen tapa ei muutu hetkessä, tarvitaan innokkaita edelläkävijöitä ja hyviä esimerkkejä uusista tavoista toimia vetämään suuret joukot mukanaan, hän sanoo.

Kuntien esimerkki vaikuttaa

Melvillen mielestä kunnat tarvitsevat lisää keinoja kierrättämisen vahvistamiseksi. Kiertonetin toimintamalli on Melvillen mielestä kiertotaloutta parhaimmillaan.

– Loistava ja varmasti tarpeellinen palvelu kunnille. Sellaista tarvitaan, myös helpottamaan tiettyjen erityskalusteiden kiertoa kunnista toiseen. Kuntien kannattaa kokeilla Kiertonetiä rohkeasti – itselle tarpeeton voi olla jollekin aarre!

Melville pitää kuntien ohjausvaikutusta huomattavana. Eräs esimerkki on Jyväskylän kaupungin jätekuljetuskilpailutus, jossa edellytettiin biokaasukäyttöistä kuljetuskalustoa.

– Ennakoidun hinnan sijaan hankinta saatiinkin 12 prosenttia halvemmalla. Resurssiviisas hankinta oli siis myös taloudellisesti kannattava. Mursimme tässä yhden myytin, jonka mukaan ympäristöystävällisyys tulee aina kalliimmaksi.

Kuntien esimerkin merkittävyyttä kuvaa myös joitakin vuosia sitten toteutettu Kohti resurssiviisautta -projekti. Se oli Sitran ja Jyväskylän kaupungin yhteisprojekti, jota Melville johti Jyväskylän osalta.

– Tuolloin ei vielä puhuttu kiertotaloudesta sanana mitään, vaikka asiasisällöissä se vahvasti esillä olikin, hän toteaa.

Hankkeen tarkoituksena oli edistää resurssien viisaampaa käyttöä sekä vähentää haittoja ympäristölle yhteistyössä asukkaiden, yritysten ja yhteisöjen kanssa.

Kokeilu muuttui tavaksi

Jyväskylän alueella hankkeen puitteissa toteutettiin 14 käytännön kokeilua. Parhaiten Melvillen mieleen on jäänyt Hukkalounas-kokeilu.

– Siinä ruokapalveluliikelaitoksemme valmistamien koululounaiden ylijäämäruoka jaettiin suoraan kouluruokaloista alueen asukkaille ilmaiseksi.

Kokeilu herätti aikoinaan suurta valtakunnallista huomiota. Toimintamalli levisi niin, että Melvillen mukaan nyt jo reilusti yli 30 kuntaa käyttää sitä erilaisine sovelluksineen. Jyväskylän kaupungin kouluihin hävikkiruuan jakaminen on jäänyt pysyväksi tavaksi.

– Myös kaupalliset toimijat, jotka kokeilun aikaan kommentoivat sitä varsin negatiivisestikin, ovat sittemmin luoneet omat tapansa osallistua ruokahävikin vähentämiseen, mainittakoon vaikkapa Resque ja muut vastaavat sovellukset, Melville kertoo.

Hankkeen kokeiluilla oli selviä myönteisiä vaikutuksia ympäristöön, hyvinvointiin ja talouteen, todettiin myös Suomen ympäristökeskuksen tekemässä selvityksessä.

Kierrätys kunniassa

Kiertotalous on läsnä myös Melvillen omassa arjessa.

– Kotona kierrätämme käytännössä kaiken, ruokahävikkiä ei synny, biojätteeseen menee vain vihannesten kuoria, jos niitäkään. Käytämme vihreää energiaa, ja ajan biokaasuautolla ja myös Linkillä, hän kertoo.

Kotimaassa Melville tekee työmatkat junalla, mutta kaikkialle ei raiteilla pääse.

– Ainoa paheeni on niin työhön kuin vapaa-aikaankin liittyvä lentomatkustaminen – onneksi kuitenkin matkani suuntautuvat vain Eurooppaan, ei kaukomaille!

Hän on tarkastellut valintojensa vaikutuksia myös Sitran elämäntapatestin avulla.

– Sen mukaan oma hillijalanjälkeni oli 5500 kilotonnia, joka on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisella keskimäärin.

Mikä Melvillen mielestä on muutoksessa keskeistä? Miten toimia, jotta ympäristö voisi paremmin?

– Nostan esiin yhteistyön merkityksen. Yhteistyössä on voimaa, tehdään siis vähemmällä enemmän, mutta enemmän yhdessä!

Teksti: Hanna Kallunki

Kuva: Kati Kankainen