Pysyvää on vain muutos

Julkaistu: 27.09.2023


Irtaimistorekisteri auttaa alati muuttuvaa Helsingin yliopistoa. Suomen suurin yliopisto haluaa olla edelläkävijä myös kiertotaloudessa.

Kalusterumba on melkoinen, kun kyse on Helsingin yliopistosta ja sen liki 300 kiinteistöstä. Tilojen ja niiden kalustuksen on muututtava kehittyvän opiskelumaailman tahdissa tiuhaankin. Jatkuvassa muutoksen tilassa Kiertonetin Irtaimistorekisteri on osoittautunut kullanarvoiseksi avuksi, Helsingin yliopiston kiertotalouskoordinaattori Erkki Vierumäki sanoo.

”Helsingin yliopisto on Suomen suurimpia organisaatioita, kun puhutaan erilaisista kalustuksista ja kalustemuutoksista. Yliopiston tiloja muutetaan jatkuvasti, kun tutkijaryhmät vaihtuvat, opetussuunnitelma tuo muutoksia opetukseen, laboratoriotiloja on uudistettava ja tiedekunnat muuttavat”, Vierumäki kuvaa ison ja monipuolisen yliopiston tarpeita.

Tarvetta Irtaimistorekisterin kaltaiselle työkalulle on ollut: on hyvä tietää, mitä kalusteita missäkin kiinteistössä on. Siksi yliopisto lähti Kiertonetin kanssa kehittämään Irtaimistorekisteriä.

”Jo kuukausi käyttöönoton jälkeen olin vakuuttunut, että tämä on hyvä systeemi ja apu yliopiston tila- ja kalustetiimille. Yliopistolla on paljon isoja kiinteistöjä, Helsingin lisäksi myös ympäri Suomea. Kaikissa on paljon tavaraa. On ehdottomasti ollut muutostöille ja muutoille eduksi, että nyt tiedämme tarkkaan, mitä vapautuvia kalusteita missäkin on.”

Erkki Vierumäen mukaan valtakunnallinen irtaimistorekisteri sopii yliopiston tarpeisiin paremmin kuin jokin oma, vain organisaation sisäinen järjestelmä.

”Meillä voi olla toisella puolen Suomea kiinteistö, jota esimerkiksi saneerataan. Kun irtaimistorekisteri on avoin ja valtakunnallinen, voimme tilan suunnittelijalle antaa linkin, jonka kautta hän näkee, mitä kaikkea tavaraa meillä jo on. Kaikkea ei tarvitse ostaa. Yliopisto haluaa toimia kestävästi ja olla edelläkävijä myös kiertotaloudessa. Irtaimistorekisteri on hyvä apu tässä.”

Irtaimistorekisteriä on hyödynnetty saneerattavien, purettavien ja muutostöitä vaativien tilojen kalustuksessa.

”Tyhjenevien kiinteistöjen tavararuljanssin hoitamisessa Irtaimistorekisteri on ollut todella hyvä ja meille onnistunut ratkaisu.”


Suomen suurin liimaprässi

Helsingin yliopisto on myös ahkera Kiertonetin kauppapaikan käyttäjä. Vuodesta 2021 alkaen se on huutokaupannut Kiertonetissä yli 2000 tavaraa, kaikkiaan yli 300 000 euron arvosta.

”Ostajat ovat löytäneet meidät Kiertonetistä hyvin. Minua on yllättänyt se, että ostajia on kaukaakin, Pohjois-Suomesta, Virosta ja Puolastakin.”

Erkki Vierumäki sanoo yliopiston olevan organisaationa hieman erilainen myyjä kuin monet muut. Yliopiston irtaimiston myynnin on oltava läpinäkyvää.

”Myymämme tavarat on hankittu suurimmaksi osaksi verovaroilla. Silloin meillä pitää olla vastuu siitä, että tavaroita ei voi myydä liian halvalla. Vain 70 % tarjouksista hyväksytään.”

Sellaista tavaraa ei liene olemassa, jota ei Helsingin yliopistolla ja sen 12 tiedekunnassa tai 4 tutkimusasemalla tai 24 tutkimuskeskuksessa ole nähty. Kenties haastavin esine oli seitsemän tonnin painoinen liimapuristin, jonka myyntimenestyksestä oli epäilyksiä.

”Se oli myynnissä kuukauden päivät, kun se löysi ostajan ja pääsi jälleen käyttöön.”

Erkki Vierumäki kirjoittaa itse suurimman osan myytävien tavaroiden kuvailuista ja on saanut useammankin esineen kohdalla hetken pohtia, että mikähän se tämä mahtaa olla. Jotkin laboratoriolaitteet ja tekniset vehkeet vaativat tunnistukseensa hieman salapoliisityötä. Yliopisto saa myös testamenttilahjoituksia, esimerkiksi kokonaisia kuolinpesiä kiinteistöineen ja irtaimistoineen. Irtaimistorekisteriin ja myyntiin kirjattavat esineet eivät siis aina välttämättä liity suoranaisesti yliopiston toimintaan.



Parhaillaan meneillään on kokonaisen kurssikeskuksen tyhjennys. Osa irtaimistosta menee uudelleen käyttöön, osa myydään.

”Kurssikeskuksen purussa ja irtaimiston siirrossa menee parisen viikkoa. Tavaraa on valtavasti. Keittolan emäntä on onneksi ollut innokas kirjaamaan irtaimistoa avukseni.”


Teksti: Kirsi Haapamatti

Kuvat: Erkki Vierumäki